Päivät 13 ja 14.9.2019

Perjantai 13.9.2019

öOlimme suunnitelleet lähtevämme Rondaan ja Seteniliin. Äiti soitti ja kysyi, että olemmeko katsoneet uutisia. No perjantai 13. Päivä heh heh en ole taikauskoinen. Tässä ne uutiset https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ahdinko-kasvaa-espanjassa-ainakin-nelja-on-kuollut-ja-tuhansia-on-evakuoitu-rankkasateiden-vuoksi-sadat-tuhannet-eivat-paase-kouluun/7548022#gs.3r9cwp . Ohhoh ei voi sanoa muuta ja matka peruttiin aamulla 8 aikaan. Menimme takaisin nukkumaan.
Kun nukkuu riittävästi, ajattelee selkeämmin. Avasin tabletin ja läppäsin Rondan Espanjan kartalle. Höh hoijaa Rondahan ei ole idässä niinkuin aamulla muistelin, vaan luoteessa meiltä katsottuna. Soitin äitille lähtevätkö Hellevin kanssa meidä mukaan. Marjatta vähän kauhisteli, mutta haimme rouvat ja taas navigaattori kohti Rondaa. 

 

Äitiä vähän pilvet mietityttivät, mutta maisemat olivat hienot. Päästiin perille ja ihmisiä oli pajon, olisi pitänyt lähteä silloin aamusta.

 

 
Pikku Skoda oli ihmeissään näissä mäissä, välillä kiihtyi kuljettaja paremmin kuin auto, mutta kulki se kumminkin, siis molemmat. Oliiviviljelmiä oli paljon.
Syötiin salaattia kivassa pikkupaikassa ja äiti oli hieman aamuäreenä, mie ainakaan maksa mithän kun en ole syönytkään, katottiin vähä ihmeissään että mitä siellä sitten teit. Hän sano, että tarkoitti juomia niin totesin, että ei niitä laskuja ole ennenkään tasan laitettu vaan tilauksen mukaan jokainen maksaa omansa.
Rondassa kävi huonosti kun ei päästy vanhan kaupungin puolelle. Auto olisi pitänyt laittaa taskuun ja äitillä oli jalka kipeä. Shoppailtiin turistikadulla korkki ja paitakaupoissa.

 

Taas löytyi Oivalle ja Sonjalle paita. Harrille lippis ja mulle laukku korkkikaupasta.

Calle Sevillaa pitkin autolle ja seuraavaan paikkaan.

Olen aina ihaillut navigaattorin kärsivällisyyttä, mutta nyt kyllä alkoi ihmetyttämään sen itsemurhavietti. Ajettiin tietä jossa oli oikealla jyrkkä pudotus rotkoon ja navigaattori vaan jankutti koko ajan, että käänny oikealle. Ehkä se ei ollut tottunut vuoristoteihin ja olihan se eka kertaa näin kaukana kotoa, oli käyny vain Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja Latviassa.

Saatiin navigaattori jotenkin tolpilleen ja matka jatkui kohti Seteniliä.

Ajoimme navigaattorin viitoittamaa tietä Setenelin keskustaan,ei mitään vuore sisään rakennettua taloa saati kaupunkia. Tarkistus googlemaps:llä, sama paikka.
Ihmettelimme, että mitä sitten, äiti ei pysty kävelemään kun jalka kipeä. Pysähdyimme vuorelle ja katsoimme kaiteen reunalta, että tuolla se on mutta miten sinne pääsee? Äiti aikoi jäädä autoon ja tuota ajatusta en hyväksynyt sillä helteellä on nuorempiakin kuollut kuumaan autoon. Hän totesi, että ei haittaa, taisi olla jalka aika kipeä.

Löytyihä se paikka ja saatiin auto Parkkiin kun ajettiin pikku pätkä yksi suuntaista väärään suuntaan. Saatiin äitikin syömään. Söivät Hellevin kanssa lammasta, oli kuulemma hyvää, meidän pihvi ei ihan vastannu toiveita, ehkä toivottiin liikaa.

Olihan kiva paikka. Paluumatkan aika. Navigaattori ei ollut välilöissä meidän kanssa ja päätti kostaa kaikki oikealle kääntymättä jättämiset, se ajatti liikenneympyrään ja sieltä taas takasin kun katoin, että matka vaan pitenee aina. Otin googlemaps:n avuksi ja sitten päästiin taas kartalle ja naiset vuorille ja itse kämpille. Huh olihan reissu ei huono.

Puolipilvistä, välillä aika synkkiä pilviä ja vähän satoi vettä, lämmintä 26' C.

Lomaa jäljellä 17 päivää.

Kirja edennyt 10 sivua ja toinen sukka valmis. Bloki takkuilee.

Lauantai 14.9.201

Yöllä oli kova ukonilma, valvoin ja kuuntelin jyrinää. Seisoin parvekkeella katselemassa salamointia. Sitä ilmaa kesti varmaan 3 tuntia.

Harri sanoi heti aamusta ettei lähde kirppikselle, mutta löysimme itsemme sieltä kuitenkin. Eihän siellä mitään ollut muuta kun ostettiin leireille jääkaappimagneetit Leidit altaalla. Leidit vuorilta lähtivät laskeutumaan vasta silloin kun me olimme tulossa pois kirppikseltä, he taitavat olla enemmän iltaihmisiä.

Menimme lauantaibufeeseen Happy day:ssä. Oli hyvää, ensi lauantaina uudestaan. Hinta vain 15 euroo.

Tänään on se suuri Suomi-Ruotsi tikkakisa Fiftysixtyssä, Harri lähti sinne tiskijukaksi. Minä yritin vielä kirpparille leidien kanssa, mutta eihän se enää ollut auki. Mentiin isoo ruokakauppaan, ostivat jotain Katri-Helenan käyttämää naamarasvaa 5 euroo, josko vaikka saisi yhtä nuoren miehen, tuskin auttaa. 

Ohjailin heidät syömään seisovaan pölytään, äitillä oli vähä naama nutturalla jo alusta asti. Lohi ei ollu hänen mielestä hyvää, ei ollu gluteenitonta leipää (ei yleensä syö) ei ollu gluteenitonta porkkanakakkua ym ym. Leipää sain hankittua, kakkua en. Itse valitulla lautasella esim. Perunasalaattia, luulisi tuohon ikään osaavan miettiä; Mikä voisi olla luonnostaan sin lactose, sin glutene ja sin patatas.

Lähdin kämpille ja luutusin lattiat kun hiekkaa oli joka paikassa, vaikkei ole käyty rannallakaan.  Ladyt olivat vasta illalla päässeet taksilla takaisin vuorille. Missä lie luuhailleet

Harri tuli illalla tikkakisoista, Suomi oli niukasti päihittänyt Ruotsin, voittolauluna soi Den Giger in ja ruotsalaiset olivat innoissaan ja loppulauluna Sommaren är kort

Kaunista kuumaa varmaan 28'C, lomaa jäljellä 16 päivää.